Sähkökitarat

Sähkö- ja elektroakustiset ukulelet: valinta käyttötarkoituksen mukaan – esiintyminen, studio tai vahvistettu soitto

Sähköinen ukulele ei ole akustinen ukulele, johon on lisätty kaapeli. Koppa, mikrofoni ja esivahvistin vaikuttavat suoraan vahvistettuun ääneen, käyttäytymiseen lavalla ja yhteensopivuuteen äänikäsittelyketjun kanssa. Ennen ostamista on syytä erottaa toisistaan kaksi tuoteryhmää, jotka eivät vastaa samoja tarpeita: ontelokoppaiset elektroakustiset ukulelet, joissa on integroitu mikrofoni, ja kiinteäkoppaisten solid body -mallit, jotka on suunniteltu yksinomaan vahvistettuun soittoon.

Ontelokantinen elektroakustinen ukulele: vakiovarusteena tallan alla oleva pietsosensori

Suurin osa 80–300 euron hintaluokassa myytävistä elektroakustisista ukuleleista on varustettu pietsosähköisellä anturilla, joka on sijoitettu tallan alle. Tämäntyyppinen mikrofoni välittää puun mekaaniset värähtelyt suoraan esivahvistimeen ilman, että ne kulkevat kitaran kansilevyn kautta, mikä tuottaa äänen, jossa on voimakas keskialue ja selkeä isku, mutta vähemmän luonnollista lämpöä kuin kontaktikondensaattorimikrofonilla. 66 cm:n menzuuralla varustetussa tenori-kitarassa, jossa on laminoitu mahonki-kannen, vahvistettu ääni eroaa vastaavasta massiivipuusta valmistetusta mallista: massiivipuinen kansi säilyttää laajemman dynaamisen vasteen jopa pietsosähköisessä mikrofoniin, erityisesti pianissimo-sävyissä.

Sisäänrakennettu esivahvistin erottaa miellyttävän soittimen ja todellisissa olosuhteissa käyttökelpoisen soittimen. Kolmikaistainen esivahvistin (basso, keskialue, diskantti) kromaattisella neulaviritimellä ja paristonilmaisimella on vähimmäisvaatimus esiintymiskäyttöön. Fishman Isys+ tai LR Baggs Five.O -järjestelmät ovat tunnettuja viitteitä tässä segmentissä, ja niitä on asennettu malleihin kuten Kala KA-SSTU-C-CE tai tiettyihin Ortega-malleihin Timber-sarjasta. Alle 100 euron hintaisissa malleissa mukana tulevat esivahvistimet ovat yleensä merkkittömiä järjestelmiä, joissa on 2-kaistainen taajuuskorjain ja vaihtelevan tarkkuuden viritin.

Sähkökitara: vahvistusta ilman akustista palautetta ja soittamista efekteillä varten

Solid body -ukuleleissa, kuten Risa Uke Solidissa tai tietyissä Eleuke-malleissa, ei ole onttoa runkoa, mikä poistaa feedback-riskin lavalla. Vahvistamaton akustinen ääni on lähes olematon, mikä tekee niistä käyttökelvottomia ilman vahvistinta. Sen sijaan 6,35 mm:n jack-liitännän lähtösignaali on puhdas, vakaa ja sopii efektien (kaiku, chorus, viive) käsittelyyn ilman resonanssihäiriöitä, joita ontelokorpukset aiheuttavat lavalla suurella äänenvoimakkuudella. Solid body -tenori painaa 600–900 g rungon puulajista riippuen (okoumé, lepa, massiivinen mahonki), kun taas vastaavanlaatuinen akustinen tenori painaa 400–550 g.

Tekniset kriteerit sähkökitaran vertailuun ennen ostamista

Koko ja mensuuri: sopraano (53 cm, ~340 mm mensuuri) pienille käsille, konsertti (58 cm, ~380 mm) monipuolisuutta varten, tenori (66 cm, ~432 mm) matalalle äänialalle ja korkeiden asentojen saavutettavuudelle, baritoni (76 cm, ~490 mm, viritetty DGBE) kitaristeille, jotka ovat siirtymävaiheessa
Anturityyppi: pietso-anturi satulan alla (selkeä isku, herkkä sormien painalluksille), magneettinen mikrofoni ääniaukossa (lämpimämpi ääni, yhteensopiva mekaanisten bassojen kanssa), sisäinen kondensaattorimikrofoni (luonnollinen ääni, herkkä lavakaiuttimille)
Esivahvistin: tarkista merkki (Fishman, Shadow, LR Baggs vs. merkittömät), EQ-kaistojen määrä, kromaattisen neulatunnuksen läsnäolo, paristojännite (9 V -paristo tai AA) ja ilmoitettu käyttöaika (vähintään 20 tuntia jatkuvaa käyttöä)
Niska ja virittimet: luu- tai Tusq-niska elektroakustisessa kitarassa parantaa intonaatiota vahvistamattomassa soitossa ja vähentää piézokennolle kohdistuvia epätoivottuja painopisteitä; 18:1-välityssuhteen virittimet ovat välttämättömiä, kun instrumentin on pidettävä viritys kahden setin välillä

Kielet ja yhteensopivuus elektroakustisessa tenori-ukulelessa

Kielet vaikuttavat suoraan pietsosensoriin tallentuvaan signaaliin. Fluorikarbonikielet (Worth, Aquila Super Nylgut) tuottavat kirkkaamman signaalin ja terävämmän iskun kuin tavalliset nylonkielet. Ekvalisaattorilla varustetussa esivahvistimessa tämä kompensoituu, mutta perusluonne riippuu edelleen kielestä. Useimmissa edullisissa malleissa vakiona olevat Aquila Nylgut -kielet ovat toimivia, mutta ne eivät sovi yhtä hyvin vahvistettuun soittoon, jossa on paljon plektrausta, kuin Worth BM- tai Worth CM -fluorikarbonikielet. Kielten vaihtaminen on 8–18 euron investointi, joka voi muuttaa 130 euron elektroakustisen kitaran sointia huomattavasti enemmän kuin mikään ekvalisaattorin säätö.

Sähköukelele aloittelijalle: liian halvan mallin valinnan rajoitukset

60 euron elektroakustinen ukulele, jossa on merkkitön pietsosensori ja 2-kaistainen esivahvistin, tuottaa usein matalataajuisia häiriöitä, jotka johtuvat sisäisen kaapelin huonosta suojauksesta tai huonosti suodatetusta esivahvistimesta. Tämä ongelma ei tule esiin kotona, kun ukulele on kytketty hiljaiselle harjoituskaiuttimelle, mutta se muuttuu hallitsemattomaksi lavalla 50 W:n tai tehokkaamman vahvistimen kanssa. Kynnysarvo sähkökitaralle, jota voi todella käyttää lavalla ilman teknisiä säätöjä, on noin 120–150 euroa. Tällaisessa mallissa on tunnetun merkin esivahvistin sekä näkyvä ja suojattu sisäkaapelointi. Alle tämän hintatason mallit sopivat vain kotikäyttöön kohtuullisella äänenvoimakkuudella.

Sekakäyttöön, eli päivittäiseen akustiseen soittamiseen ja satunnaisiin esiintymisiin, sopii elektroakustinen konserttimalli, jossa on laminoitu mahonki-kansi, Shadow- tai Fishman-piezomikrofoni ja hammaspyöräviritin. Se kattaa 90 % tilanteista ilman paino- tai kuljetusrajoitteita. Elektroakustinen tenori-malli on paras valinta, kun repertuaari vaatii soittamista 12. nauhan yläpuolella tai kun soittaja on kitarataustalta ja etsii kielten kireyttä ja nauhojen välimatkaa, jotka ovat lähempänä hänen tottumuksiaan.